Archive for syyskuu 2011

Girjeváibmilat – lohkanbiire neahtas

Sápmi Miehtá -prošeakta lea ovttas Lappi eanangoddegirjerádjosa Sámi spesiálagirjerádjosiin álggaheame sámegielat lohkanbiirre (eanet dieđut dán liŋkkas). Lohkanbiire čoahkkana neahtas Sámi oahpahusguovddáža virtuálaskuvllas. Lohkabiirre ulbmilin lea fállat ságastallanbáikki viššalis girjelohkkiide – girjeváibmiliidda. Seammás háliidit čalmmustahttit sámegielat čáppagirjjálašvuođa ja movttiidahttit olbmuid lohkat girjjálašvuođa sámegillii. Sámegielat čáppagirjjálašvuohta almmustuvvá olles áigge muhto buohkat eai álo fuomáš, ahte girjjiid sáhtášii lohkat maiddái sámegillii, ja dat geat lohket sámegielat girjjiid, hárve besset daid birra ságastallat earáiguin.

 Dat geat leat ovdal oassálastán omd. sámegiela oahpahussii, sáhttet lohkabiirres joatkit sámegiela oahppama ja hárjehallat sámegiela geavaheami maiddái gurssa maŋŋel. Lohkanbiire doaibmá ná maiddái ođđalágan, vehá geahppasit oahppanbirasin. Sámegielagiidda, geain sámegielat biras lea guhkkin davvin (dávggaid vuolde), buktá lohkabiire sámegielat joavkku lagabui ja dahká sámegiela geavaheami vejolažžan fuolakeahttá das, gos olmmoš deaivá orrut.

 Girjeárvvoštallamat almmustuvvet hárve dehe eai báljo ollenge, ja nuba sámi girječállitge eai dávjá beasa gullat, mot olbmot leat sin girjjiid váldán vuostá. Váilu nappo lohkkiid ja girjjiid gaskasaš ságastallan, masa maiddái girječállit sáhtášedje searvat. Geahččalit muhtumin oažžut maiddái sámi girječálliid guossin lohkabiirre čoahkkanemiide.

 Lohkanbiirre lassin livččii suohtas, jos seammás sáhtášeimmet álggahit omd. sámi čáppagirjjálašvuođa blogga dehe omd. Facebook-siiddu, masa Girjeváibmilat sáhtášedje čállit iežaset jurdagiid ja árvalusaid girjjiin ja vejolaččat joatkit dan ságastallama, man álggahit lohkanbiirres.

 Girjeváibmilat válljejit ieža makkár girjjiid sii hálidit lohkat. Ságastallamiin fáddán sáhttá leat mii beare, mii guoská girjái dehe girjji fáddái. Ságastallan ii leat ráddjejuvvon mange dihto áššái dehe temái, muhto ságastallit ieža váldet ovdan áššiid, mat girjji logadettiin bohte millii dehe maid hálidit loktet ságastallamii.

 Girjeváibmilat čoahkkanit álggos sullii oktii mánotbajis ja joatkit doaimma boahtte giđa. Dárkilit áigedávvalat biddjojit nehttii Sámi oahpahusguovddáža neahttasiidduide, ja jos Girjeváibmiliid joavkkus lea sadji, mielde sáhttá njuiket goas beare. Gánnáha jearralit, jos orru ahte dát livččii juoga dutnje! Oktavuohtadieđuid gávnnat bajábealde addon liŋkka bokte.

Mainokset

Opetusta Facebookissa – opettaja ja uudet oppimisympäristöt

Keväällä 2011 pidetyllä pohjoissaamen kertauskurssilla harjoittelimme uusien ohjelmien ja oppimisalustojen käyttöä opetuksessa. Kertauskurssilla oli kielen perustaidot omaavia opiskelijoita, joiden kanssa saamen taitoja harjoiteltiin niin nettiin perustetun suljetun Facebook-ryhmän kuin Google doc -dokumenttien avulla. Opettajan näkövinkkelistä käsin kokeilu oli hedelmällinen. Jatkossa ainakin Facebook-ryhmä kielenkäytön harjoittelu- ja käyttöareenana puolustaa paikkaansa vaikka osalle opiskelijoista  Facebookiin kirjautuminen ei ollutkaan niin mieluista.  Kun olemme keskustelleet uusien opiskelijoidemme kanssa Facebookin käytöstä,  niin lähes kaikki – nekin, joilla ei vielä ole Facebook-tunnusta – ovat ymmärtäneet Facebookin lisäarvon opiskelulle ja ovat olleet valmiita liittymään siihen tukihenkilön avustuksella opiskelun ajaksi. Facebook  ympäristönä on oivallinen areena harjoitella kielenkäyttöä ”oikeasti” ja lisäksi sen kautta on helppo  jakaa linkkejä ja muuta kieleen liittyvää materiaalia ja siten päästä kuulemaan, näkemään ja käyttämään kieltä.

Toinen uusi apuneuvo olivat Google doc -dokumentit ja niiden käyttö opetuksessa. Tämän työvälineen hyvä puoli on se, että se mahdollistaa dokumenttien työstämisen yhdessä reaaliaikaisesti ja vähentää turhan tallentelun ja edestakaisin lähettelyn tarvetta sekä pitää viimeisimmän dokumenttiversion kaikkien nähtävillä. Myös opiskelijoiden tekemiä töitä voi helposti jakaa sitä kautta. Toisaalta ainakin välillä dokumenttien teko oli teknisistä syistä hidasta ja ohjelman automaattitallennus pysäytti kirjoittamisen kesken kaiken. Sanakirjatyökaluna Google doc -taulokko-ohjelma oli kätevä, helppokäyttöinen ja helposti opettajan kontrolloitavissa. Opettajana täytyy jatkossa vain vielä paremmin muistaa ohjeistaa opiskelijoita ohjelmien käytössä, koska kun kaikilla on valtuudet muokata jotakin dokumenttia, on myös mahdollista, että joku vahingossa esimerkiksi poistaa koko dokumentin. Onneksi näin ei kuitenkaan päässyt kevään kurssilla käymään vaikka pieniä lipsahduksia kurssin aikana korjattiinkin. Varmuuskopiointi tuleekin tässä kohtaa pitää mielessä.

Virtuaaliopettajana toimiessani olen huomannut, että netti ja sen sisältämä materiaali ja esimerkiksi erilaiset sosiaalisen median mahdollisuudet avaavat aivan uusia mahdollisuuksia kielenopetuksessa, mutta opettajana on silti koko ajan pidettävä mielessä, että tärkeintä ei ole tekniikalla ja uusilla työkaluilla ja -ohjelmilla kikkailu vaan itse asian eli kielen opettaminen. Virtuaaliopettajana joutuu vielä paljon kokeilemaan ja testaamaan, mikä sopii mihinkin käyttöön ja mikä taas vie enemmän aikaa kuin antaa apuja opetukseen eli tulee pitää jalat maassa vaikka uusia ohjelmia ja keinoja putkahtelee netistä koko ajan. Samoin on annettava aikaa niin itselle kuin opiskelijoillekin tottua uusien ohjelmien käyttöön ja niiden erilaisiin käyttömahdollisuuksiin. Muutamalla toimivalla ratkaisulla pääsee jo pitkälle, ja uusia konsteja voi kokeilla ja ottaa käyttöön pikku hiljaa. Olen myös huomannut, että osa nettiopetuskäytännöistä sopisi hyvin myös ns. perinteisen lähiopetuksen tueksi.

Nettiopetus ei mielestäni opetuksen suhteen juurikaan poikkea perinteisestä lähiopetuksesta, ainoastaan fyysinen tila on muuttunut virtuaalitilaksi mutta sekin on todellinen tila – ei keksitty tai kuviteltu vaan ihan oikea luokka, jossa on opettaja, opiskelukaverit, ”taulu”, siellä voi viitata, tehdä ryhmätöitä jne. Myös työmäärä opetuksessa on sama – ei siis kannata luulla, että nettiopetuksessa kielen oppisi jotenkin helpommin. Kielen oppiminen vaatii aivan samalla lailla työtä virtuaalitilassa kuin lähiopetuksessakin. Ainoastaan matka opiskelupaikkaan voi olla lyhyempi – kotoa kotikoneelle.